Kivun hoito
Yli puolet MS-potilaista valittaa kipuja, eivätkä perinteiset kipulääkkeet usein tehoa niihin kovinkaan hyvin. Ovatko MS-tautiin liittyvät kivut jollain tavalla erilaisia? Millaista hoitoa kipuihin on saatavana?
Määritelmän mukaan kipu on epämiellyttävä aistimus tai tunne, joka yleensä liittyy kudoksen vaurioitumiseen tai vaurioitumisen uhkaan. Kipuaistimukseen vaikuttavat tunnetila, pelko, masennus ja muut psyykkiset ja sosiaaliset tekijät. Aiemmin koetulla kivulla on myös osansa uuden kivun aistimisessa.
Kipuaistimukset kulkevat elimistön äärialueiden, kuten ihon, luiden ja nivelten, ja keskushermoston välillä myeliinitupellisten A-delta-hermosyiden ja myeliinitupettomien C-hermosyiden kautta. Ihon kipureseptorit reagoivat paineeseen, kuumuuteen, kylmyyteen ja muihin vastaaviin ärsykkeisiin. Mahalaukussa, suolistossa, virtsarakossa ja muissa sisäelimissä kipuärsykkeet saa liikkeelle elimiin kohdistuva venytys, supistus tai tulehdus. Luustolihakset laukaisevat kipusignaalit liikkeelle, jos verenkiertoa ei ole tarpeeksi tai lihakset vaurioituvat.
Nopeasti tietoa johtavat A-hermosyyt lähettävät uhkaavassa tilanteessa saman tien signaalin eteenpäin ja saavat aikaan välittömän fyysisen reaktion.
Hitaammin johtavat C-hermosyyt taas saavat aikaan jomottavan epämukavan aistimuksen, jota on vaikea paikallistaa ja joka kestää pidempään kuin nopean reaktion aikaansaava kipu. Tällaisen kivun jälkeen esiintyy yleensä lihasten jäykkyyttä, josta MS-taudin yhteydessä käytetään nimitystä lisääntynyt spastisuus.
Tieto kivusta välittyy lopulta aivojen eri osiin selkäytimen ja hermoimpulssien välittäjäaineiden kautta. Aivojen pintakerroksen eli aivokuoren soluryhmät vastaanottavat kipusignaaleja ja paikallistavat kivun, kun taas syvemmällä aivoissa sijaitsevat, tietoisuudesta ja tunnereaktioista vastaavat alueet (talamus, limbinen järjestelmä) käsittelevät signaaleja niihin liittyvien tunnereaktioiden mukaan. Tämän hitaamman reitin kautta syntyvät todennäköisesti epämääräiset, jomottavat ja kuumottavat kipuaistimukset sekä myös kipuun liittyvät epämiellyttävät tunteet.
Millaista on hermotautiin liittyvä eli neuropaattinen kipu?
Jos selkäytimen tai aivojen kudos vaurioituu, seurauksena on neuropaattinen kipu. Tuntoaisti toimii silloin poikkeavasti. Kipu tuntuu usein polttavalta tai pistävältä tai aiheuttaa paineen tunteen. Kipu voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia jopa samassa ihmisessä. Terveen ihmisen selkäydin toimii suodattimena, eli se estää tällaisten kipuärsykkeiden kulun. Mutta jos hermot vahingoittuvat, kuten MS-taudin yhteydessä käy, selkäydin ei enää hoida tehtäväänsä luotettavasti. Kun tiettyjen hermoratojen estotoiminnot eivät ole enää kunnossa, A- ja C-hermosyyt pääsevät pommittamaan aivoja epämiellyttävillä ja kivuliailla aistimuksilla. Seurauksena on ärsyttävä, lähes alituinen ja hallitsematon tietotulva aivoihin.
Tavanomaiset kipulääkkeet eivät ole neuropaattisen kivun hoitoon erityisen tehokkaita.
Miten kipua voi hoitaa?
Hermosyntyiseen kipuun ei ole helppo vaikuttaa, mutta kipuärsykkeiden estotonta leviämistä voi yrittää estää muutamilla masennuksen hoitoon käytettävillä lääkeaineilla, kuten amitriptyliinillä, fluoksetiinilla tai sertraliinilla. Elimistö tuottaa itse kipuaistimuksia estävää serotoniinia, ja masennuslääkkeitä käytettäessä serotoniini hajoaa tavallista hitaammin. Lisäksi osalla näistä lääkkeistä on mielialaa parantava ja rauhoittava vaikutus. Kouristuksia estävistä lääkkeistä voi myös olla apua kivun hoidossa. Kouristuksia estäviin lääkkeisiin kuuluvat esimerkiksi karbamatsepiini, klonatsepaami ja gabapentiini, joita voidaan käyttää lähinnä äkillisten kipukohtausten (esim. kolmoishermosäryn) lievittämiseen.
Miten potilaalle löydetään parhaiten sopiva kipulääkitys?
Paras lääkitys löytyy usein yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla jotain edellä mainituista lääkkeistä ja lisäämällä annostusta vähitellen, kunnes paras mahdollinen vaikutus saavutetaan. Jos lääkkeellä ei ole toivottua vaikutusta, kokeillaan toista lääkettä. Sopivan lääkkeen etsintä voi aiheuttaa pettymyksiä, sillä se saattaa olla pitkä ja uuvuttava prosessi, eikä se aina onnistu.
On tärkeää kertoa potilaalle yksityiskohtaisesti eri lääkkeistä. Jos potilas ei ymmärrä, miten lääke vaikuttaa elimistössä, hän saattaa ihmetellä, miksi hänelle määrätään masennuslääkettä tai kouristuksia estävää lääkettä. Tämä voi johtaa väärinymmärryksiin ja siihen, että lääkkeitä ei oteta säännöllisesti tai niin pitkään kuin olisi tarpeellista tai että lääkitys lopetetaan liian aikaisin. Täydellistä lääkettä ei ole olemassa.
Joskus hermosyntyisen kivun hoitoon – samalla tavoin kuin muiden sairauksien yhteydessä ilmenevän kroonisen kivun hoitoon – kannattaa kokeilla käyttäytymis- tai psykoterapiaa.
Kehen potilaan kannattaa ottaa yhteyttä, jos hänellä on kipuja?
Ensiksi on syytä puhua avoimesti hoitavan lääkärin kanssa. Monissa sairaaloissa on myös erityinen kipuklinikka.
Lisätietoa kivusta:
1. Howarth AL. Pain management for multiple sclerosis patients. Professional Nurse 2000; 16(1): 824–826.
2. Haanpää M. Multippeliskleroosi ja kipu, asiantuntijakirjoitus, elokuu 2002.
